Puhekieli

Puhekieli blogeissa – joo vai ei?

Artikkelit Kommentit (0)

Nykyään erilaisia kirjoitustyylejä näkee enemmän ja epävirallisuutta sekä puhekieltä myös hyväksytään entistä herkemmin, etenkin blogeissa ja muissa vapaamuotoisissa medioissa. Mielestäni tämä ei tarkoita kielen rappeutumista vaan muuntautumiskykyä: yhteiskuntaan on syntynyt jotain uutta, jolloin kieli ja kielenkäyttäjät ovat mukautuneet muutoksiin. Blogeissa tämä muutos näkyy ehkä selvimmin: ne ovat ikään kuin puhutun ja kirjoitetun rajamailla.

Sallivista asenteista huolimatta tämä ei silti välttämättä tarkoita, että minne vain kannattaa kirjoittaa ihan miten tahansa. Kannattaa aina pitää kohderyhmä mielessä. Sijoitusvinkkejä käsittelevään blogiin ei ehkä sovi kovin vapaamuotoinen kielenkäyttö, ellei blogin imagoon muutenkin kuulu tietynlainen rentous ja kansantajuisuus. Toisaalta letkeä tyyli voi syntyä muutenkin kuin puhekieltä käyttämällä.

Kannattaa aina pitää kohderyhmä mielessä.

Tässä artikkelissa pohdin puhekielen käyttöä blogeissa: millaista se on, miksi sitä käytetään ja kannattaako sitä käyttää. Esitetyt mielipiteet ovat omiani, ja sinä bloggaajana saat luonnollisesti päättää, mitä ja miten blogiisi kirjoitat. Korostan myös, ettei yhtä ainoaa oikeaa vastausta ole olemassa.

Puhekieli ja kirjakieli vs. puhuttu ja kirjoitettu kieli

Alkuun lyhyt huomio siitä, että kirjakieltä voi puhua ja puhekieltä kirjoittaa. Esimerkiksi uutistenlukijat puhuvat usein kirjakieltä, joskin kyse on silloin kirjoitetun tekstin ääneen lukemisesta. Kirjakieltä ja puhekieltä erottaa muodollisuuden aste: lyhyesti sanottuna toinen on virallista ja toinen epävirallista. Käytän tässä artikkelissa kirjakielen synonyyminä myös sanaa yleiskieli.

Kirjoitetulla ja puhutulla kielellä puolestaan tarkoitetaan viestintään käytettyä kanavaa: kirjoitettu kieli ilmenee merkkeinä paperilla tai ruudulla ja puhuttu kieli ääniaaltoina ilmassa.

Vastaanottokanavan lisäksi puhuttu ja kirjoitettu kieli eroavat viestintätavoiltaan. Puhetta tuotetaan nopeasti ja sen kummemmin suunnittelematta, jolloin avuksi tarvitaan erilaisia ilmauksia (niinku, tota) ja korjauksia (eiku, tai siis). Kirjoitettu kieli kirjoitettu puhekieli mukaan lukien sen sijaan syntyy hitaammin ja harkitummin, jolloin korjailun voi hoitaa tekstin muokkauksilla eiku-ilmausten sijaan.

Toisaalta uudet viestintäkanavat ovat tehneet puhutun ja kirjoitetun kielen rajoista häilyvämpiä, koska esimerkiksi Messenger- ja WhatsApp-viestien myötä kirjoitettukin viestintä on muuttunut reaaliaikaisemmaksi: viestittely voi tapahtua samanaikaisesti ja puheenomaisesti, jolloin sekaan saattaa eksyä eiku-ilmauksia tai korjauksia seuraavassa viestissä. Vastapuoli voi pyytää tarkennusta heti kuten puhekeskustelussakin.

Blogi ei kuitenkaan ole edellä mainitun kaltainen media, joten vaikka käyttäisi puhekieltä, WhatsApp-tyylisestä pikaviestinnästä kannattaa pidättäytyä.


WhatsApp-tyylinen pikaviestintä ei välttämättä sovi blogeihin.

Millaista puhekieli blogeissa voi olla

Kuten todettu, blogeissa käytetään entistä useammin puhekieltä ja se myös sallitaan. Alla muutama esimerkki siitä, miten puhekieli kirjoitetuissa teksteissä voi ilmetä:

• murteelliset ilmaukset: mä, mää, miä, mie
• puhekielen sanasto: fiilis, överi, viba, haastis
• puhekielen pronominit: mun mieheni (=minun mieheni), se sanoi (=hän sanoi)
• omistusliitteen pois jättäminen: minun asunto (=minun asuntoni), sinun päivä (=sinun päiväsi)
• loppu-t:n katoaminen verbi-ilmauksissa: oon tehny (=olen tehnyt)
• painottomien diftongien i:n katoaminen: tarkottaa (=tarkoittaa), kirjottaa (=kirjoittaa)
• sananloppuisen vokaalin pois jättäminen: yks juttu, sais jo tulla
• passiivimuoto monikon ensimmäisen persoonan sijaan: me mennään (=me menemme)

Lue myös: 5+1 syytä panostaa blogin kieliasuun

Kuinka paljon puhekielisyyksiä sitten vaaditaan, että blogia voi sanoa puhekieliseksi? Onko blogi puhekielinen, jos vain yksi esimerkeistä on mukana? Entä kaksi? Henkilökohtaisesti blogikontekstissa voisin sallia muutamia edellä mainittuja esimerkkejä ja silti pitää blogia suht yleiskielisenä (huomaa arkinen ilmaus), mikäli muut kieliasiat, esimerkiksi välimerkit, ovat kohdillaan.

Puhekielisyyden tason päättäminen jää tavallaan lukijalle.

Koska kielellisen sallivuuden raja blogimaailmassa on joustavampi, puhekielisyyden tason päättäminen jää tavallaan lukijalle. Silloin kyse on myös subjektiivisesta arviosta. Jotkut tykkäävät, toiset eivät niinkään. Mutta tämähän pätee niin bloggaamiseen kuin muuhunkin elämään: kaikkia ei voi miellyttää.

Miksi puhekieltä käytetään

Minusta puhekielen yleistyminen blogiteksteissä ei johdu siitä, että bloggaajien kirjoitustaito olisi huonompi kuin muiden kielenkäyttäjien tai että he viis veisaisivat kielioppinormeista. Tietenkin yksittäistapauksissa se voi pitää paikkansa, mutta uskon silti, että bloggaajiksi ryhtyvät yleensä nauttivat kirjoittamisesta ja sen haasteista. Puhekielisyyden voikin valita esimerkiksi seuraavista syistä:

• Se luo rennon vaikutelman.
• Se lähentää bloggaajaa ja lukijaa.
• Se erottaa blogin esimerkiksi naistenlehdistä, joissa oikeakielisyys on yhä normi.

Arkinen ja vapaamuotoinen puhekieli luo blogiin rupatteluhetkimäisen tunnelman ja erottaa sen virallisemmista yhteyksistä. Blogi on suhteellisen uusi media, jolloin voi olla tietoinen valinta kirjoittaa rennosti vältellen virallista ja mahdollisesti kankeaa yleiskieltä.

Rennon asiallinen kielenkäyttö voi myös kuroa umpeen etäisyyttä bloggaajan ja lukijan välillä. Ruudun toisella puolella ei olekaan auktoriteetti, joka saarnaa pilkuntarkasti asioista vaan jakaa palasia elämästään ikään kuin kavereiden kesken.

Lisäksi puhekieli voi olla persoonallista ja korostaa bloggaajan taustaa. Esimerkiksi mie-pronominin käytöllä voi osoittaa rakkautta omaan kotiseutuun. Kyseessä voi siis ennen muuta olla tyylikeino.


Murteen avulla voi osoittaa kuuluvuutta omaan kotiseutuun. Kuva: Walt Disney Company

Vastaus otsikkoon: joo vai ei?

Kannattaako puhekieltä sitten käyttää? Miksi ei? Sinun blogisi, sinun sääntösi.

Pidempi vastaus: Itse sallin puhekielen blogeissa sekä lukijana että kieliammattilaisena. Kuten todettu, minusta kielellisen sallivuuden rajojen laajeneminen osoittaa kielen kykyä kehittyä muuttuneissa olosuhteissa.

Pohtisin kuitenkin syitä puhekielen taustalla. Onko kyseessä yllä mainittu rennon tunnelman korostaminen vai se, että äidinkielen tunneista on aikaa ja säännöt ovat hakusessa? Perusteltu ja hallittu puhekielen käyttö on minusta ihan jees. Jos taas teksti on kirjoitettu pelkästään puhekielisillä ilmauksilla välimerkit unohtaen, on ehkä menty vähän liian pitkälle. Tällöin lukijan ärsytys- ja ymmärryskynnys saattaa ylittyä.

Kaikkiin blogeihin epämuodollinen kirjoitustapa ei sovi, mutta toisissa se on osa suosiota.

Rennon ja vapaamuotoisen tunnelman voi luoda muutamalla kielellisellä palikalla, mutta itse pitäisin samalla huolen siitä, että noudattaisin tiettyjä normeja, kuten pilkutusta. Näin teksti on elävää mutta silti helppolukuista. Toisaalta kirjakielenkään ei tarvitse olla jäykkää ja kuivaa, sillä sitä voi maustaa mielenkiintoisilla kielikuvilla, sanavalinnoilla ja kirjoitustyylillä.

Kaikkiin blogeihin epämuodollinen kirjoitustapa ei sovi, mutta toisissa se on osa suosiota. Suosittelenkin löytämään omaan tyyliin ja tavoitteisiin sopivan tavan. Kuten kaikessa kirjoittamisessa kannattaa pysähtyä miettimään omaa kohderyhmää. Hyvä nyrkkisääntö voisi olla, että mitä enemmän asiantuntevuuteen nojaava blogi, sitä asiallisempi kieli. Mitä mieltä sinä olet? Jätä viesti kommenttiosioon.

Taustalukemisena on käytetty seuraavaa Kielikellon artikkelia

» Artikkelit » Puhekieli blogeissa – joo vai...
04.02.2019

,



Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty tähdellä.

« »